Tommi Pääkkö ,

Aina ei kaikki palaset loksahda kohdalleen

Viime viikko oli urheilun osalta aika surkea. Työ on aina surkea tekosyy siirtää harrastamista tuonnemmaksi. Sitä aikaa pitäisi vain järjestää. Varsinkin juoksun tyyppiselle harrastukselle, joka vaatii aavistuksen reilun tunnin alkuvalmisteluista suihkuun. Mutta nyt sitä aikaa ei vain tuntunut olevan. Viime sunnuntaina kuitenkin varattu sulkapallovuoro katkaisi huonon urheiluviikon. Tosin pikkujoulunvieton jäljiltä oli happi vähissä.

Hyvä juoksu levon päälle

Tiistaina lähdin koiran kanssa lenkille hieman epäillen. Treeniohjelma kertoi 5 minuuttia juoksua ja 1 minuutti kävelyä toistettuna viisi kertaa. Pakkasta taisi olla kymmenen, ehkä hieman enemmän. Ja tieto siitä, että koira todennäköisesti hidastaa nopeutta ei nostanut odotuksia lenkin suhteen kovinkaan korkealle. Toisin kävi. Ehkä paras veto tähänastisista. Ja mikä parasta, paukkuja olisi ollut vielä jäljellä. Pienen muutaman minuutin mittaisen loppurutistuksen vedinkin viimeisen viisiminuuttisen perään.

Tuli sitten todistettua itselle, että joskus keho tarvitsee rentoutumista jotta suoritukset paranevat. Seuraava tauko on toivon mukaan vasta joulun aikaan, joten tässä ehtii kovastikin vielä itseänsä kehittää.

Tekniikka pettää

Tämän illan juoksu oli alusta lupaava. Pari astetta pakkasta, vanhempi koira mukana lenkeillä. Treeniohjelma lupaili samaa kuin aikaisemminkin, 5 + 1 x 5. Ekasta juoksusta ehkä puolet takana kun puhelin soi. (Saakohan tuota puhelinta jotenkin pois päältä ilman että gepsi katoaa?). Hyvin pikainen puhelu ja takaisin juoksemaan. Mutta kuinkas ollakkaan, PRT oli sitten kaatunut. Oikeastaan ensimmäisen kerran lenkin aikana PRT kaatuu. RunKeeper on tehnyt sitä pari kertaa. Totta se on, että iPhone 3G:n muisti ei vain riitä.

Päätin sitten ottaa ja juosta koko reitin. Tai oikeastaan osan siitä. Tämän hetkinen reitti kiertää alkumatkan joen rantaa pitkin jonka jälkeen käyn lenkin puokkarin ja Välivainion puolella. Nykyisellään lenkit ovat tulleet kappaleen matkaa takaisin samaa reittiä mutta nyt päätin että juoksen Koskilinjojen varikolta suoraan kotia. Reitti on tällöin reilun kilometrin lyhempi, kokonaispituutta RK kertoili olevan reippaat 6 kilometriä.

Yhteenveto

Kokonaisuutenaan lenkki oli todella surkea. Ainoa todiste itselle oli, että vitonen menisi jo nyt. Ei välttämättä puoleen tuntiin mutta peruskunto on vitosen juoksuun. Kotona sitten katsoin RK:n tilastoja ja edellinen intervallijuoksu oli mennyt paremmin. Oikeastaan tämän tiesin jo fiiliksestä. Pohkeet menivät tukkoon ja lähellä oltiin ettei tullut veren maku suuhun. Muistui hyvin mieleen ne kauan sitten “aloitetut” juoksulenkit, jolloin kaikki annettiin joka kerta sata lasissa. Ja halu juosta kuoli samalla. Tämän reissun jälkeen ei tosiaankaan tee mieli juosta.

Toisaalta tässä on jokunen viikko oikein mainioita juoksuja. Ja edellinen veto on vielä hyvin mielessä. En minä suinkaan näin helpolla luovuta. Ja onhan tuosta softastakin maksettu. Joten eiköhän tässä parin päivän päästä jatketa siitä, mitä tänään ei saatu juostua. Paremmalla menestyksellä. Jos vaikka se puhelinsoftan sammutinkin löytyisi.

Kommentit (0)

This thread has been closed from taking new comments.